Kuha on siitä jännä kala että se joko syö tai sitten ei syö yhtään. Moni on varmaan huomannut saman: yhtenä päivänä kuhaa tulee joka penkalta ja seuraavana samat paikat on kuin kuolleet vaikka kalaa olisi alla. Vuosien varrella kisoissa ja treenireissuilla on tullut opittua muutama asia jotka toistuu vuodesta toiseen. Ei tässä mitään salatiedettä ole, mutta kun nämä perusasiat laittaa kuntoon niin saalis kasvaa ihan varmasti. Ajattelin koostaa omia ajatuksia niin että siitä olisi muillekin hyötyä.
Ensin kannattaa etsiä missä kala on
Suurin virhe minkä näkee on että vedetään tuttua reittiä tutulla uistimella ja toivotaan parasta. Kuha ei ole tasaisesti pitkin järveä vaan se on penkoissa, harjuissa ja syvänteiden reunoilla, ja usein aika pienellä alueella. Jos luotaimessa ei näy kalaa eikä täkyä, siinä ei kannata vetää tuntia ”varmuuden vuoksi”.
Meidän kisamenestys perustuu aika pitkälti siihen että reenataan ennen kisaa ja etsitään ne linjat ja paikat joissa kala on. Yhtä tärkeää on löytää ne linjat joissa kalaa EI ole, niin ei tuhlaa kisapäivänä aikaa tyhjän ajamiseen. Sama pätee ihan tavalliseen kalareissuun: käytä ensimmäinen puoli tuntia ajeluun ja luotaimen tuijottamiseen ennen kuin lasket vavat veteen. Se maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Hyvä paikka korvaa aika pitkälti uistimen tai vieheen oikean värin.
Aja oikeaa syvyyttä ja vieheet oikealla syvyydellä
Kuhalla syvyys ratkaisee usein enemmän kuin paikka. Vaikka paikkakin pitää olla kunnossa. Jos järvessä on kuhaa niin se on vaan kertynyt tiettyyn syvyyteen lämpimän veden aikaan. Kesällä järviin muodostuu se raja missä vesi muuttuu äkkiä kylmäksi, ja kuha on käytännössä aina sen yläpuolella ja pohjassa (alle 60cm ruokakoon kuha!). Sen alapuolella voi olla hienon näköistä pohjaa mutta kala ei siellä syö.
Käytännössä tämä tarkoittaa että uistimen uintisyvyys pitää tietää tarkasti. Kannattaa ajaa uistimille syvyydet tietoon vaikka ennen reissua: laske uistin veteen ja katso mistä se ottaa pohjakosketuksen tietyllä siimalla ja painolla tai ilman painoa miten vaan. Kun tiedät että vaappu ui 5,5 metrissä, voit ajaa 6-7 metrin vesiä niin että uistin kulkee juuri kalojen yläpuolella. Kuha ottaa lähes aina yläpuolla kulkevan vieheen kuin alapuoleltaan ja se uistin on tärkeää saada sinne lähelle pohjaa.
Väri syvyyden mukaan
Tästä voisi kirjoittaa oman postauksen, mutta lyhyesti: värit häviävät vedessä syvyyden mukaan. Punainen katoaa ensimmäisenä, jo muutamassa metrissä punainen uistin näyttää kuhalle harmaalta. Oranssi kestää vähän pidemmälle. Kun mennään reilusti alle kymmenen metrin, käytännössä vain kirkkaus ja kontrasti merkkaa, ja UV-aktiiviset värit toimivat siellä missä muut sammuu. Uistinten väri on pitkälti kaupan hyllyä ja kalastajaa varten. Hienoja uistimia ostetaan enemmän vaikka tehokkain uistin saattaa olla se kaikista rumin yksilö.
Eli jos ajat 3 metrin vesiä, väreillä on väliä ja kannattaa vaihdella. Jos ajat 8 metrissä, älä hio värisävyjä vaan mieti kontrastia ja UV:ta. Kirkkaana päivänä kun kuha painuu syvälle, tämä korostuu entisestään. Eli esim ihan perus valkoinen pohja jossa mustat raidat toimii aika varmasti.
Katso sää ennen reissua
Kuhan syönti seuraa säätä enemmän kuin viikonpäivää. Muutama nyrkkisääntö jotka on omissa kirjanpidoissa toistuneet vuodesta toiseen:
Kun sää on ollut pari päivää tasainen ja on muuttumassa, syönti usein piristyy juuri ennen muutosta. Pitkä korkeapaine ja helle taas laiskistaa kalan päivällä, silloin hämärä ja yö ovat parasta aikaa kalastaa kuhaa. Tuulikin kannattaa huomioida: kala on usein sillä rannalla johon tuuli puhaltaa, ei suojan puolella. Tuuli ajaa täkyä ja sekoittaa vettä sillä rannalla, ja kuha seuraa perässä. Lähes aina jos lähdetään ilman kokemusta järvelle niin paikaksi valikoituu tuulen alapuoleinen ranta.
Mikään näistä ei ole sataprosenttinen, mutta kun sää, syvyys ja paikka osuu samaan aikaan kohdilleen, ne parhaat saaliit on mahdollisia.
Tähän rakensin itselleni työkalun
Nämä ylläolevat asiat on sellaisia joita pyörittelin vuosia ennen jokaista reissua usean sovelluksen ja sivuston kanssa. Neljä välilehteä auki, sääennuste, paine, vesilämpö ja omat muistiinpanot, ja siitä sitten pääteltiin mihin mennään ja miten syvältä. Lopulta kyllästyin ja rakensin sen kaiken yhteen sovellukseen, ja siitä syntyi Fishing DataDeck.
Kipparin vinkit -ominaisuus tekee käytännössä sen saman analyysin minkä ennen tein ennen reissua ja siinä kesti kauan: se kertoo sanallisesti mille rannalle kannattaa mennä, mistä syvyydestä kuhaa löytyy ja milloin kala todennäköisimmin syö. Oulujärven ja Saarijärven kisoissa testasin sitä ensimmäistä kertaa tosipaikassa ja se osasi kertoa syvyyden ja jopa sen että isompi kala on purullaan. Kisat voitettiin ja iso osa krediitistä menee sille että nyanssit saatiin hiottua kohdilleen ennen kisaa.
Sovelluksen löytää osoitteesta datadeck.fi ja siellä on ilmainen kokeilu mahdollisuus, eli sen voi käydä testaamassa omalla järvellä ihan riskittä ja saat suoraan aika kattavan analyysin paikoista sekä sanalliset vinkit sille päivälle minkä valitset!
Kirjaa reissut ylös, tylsä mutta tehokkain vinkki menestykseen
Viimeisenä se vinkki jota kukaan ei oikein jaksa noudattaa mutta joka erottaa hyvät kalastajat keskivertokalastajista: pidä kirjanpitoa reissuista! Olen kirjannut reissuja ylös vuodesta 2012, alkuun vihkoon tyyliin ”tuuli etelästä 2-4 m/s, heikko syönti, 4 kuhaa”. Muutaman vuoden päästä sieltä alkaa löytyä selkeitä kuvioita joita et muuten ikinä huomaisi: millä säällä sun paikat toimii, mistä syvyydestä ja mihin aikaan.
Muisti valehtelee, kirjanpito ei. Ne hyvät päivät muistaa kyllä, mutta ne olosuhteet joissa ei tullut mitään unohtuu, ja juuri niistä oppii eniten.
Eli tiivistettynä: 1. Etsi kala ennen kuin kalastat 2. Aja oikeaa syvyyttä, valitse väri syvyyden mukaan, seuraa säätä ja kirjaa reissut ylös. Ei tarvita kalliita vehkeitä, tarvitaan systemaattisuutta. Hyviä kuhareissuja ja kireitä siimoja kaikille!