Ennakkoasetelmat Kaikki peliin-sarjaan
HK-Openiin lähtivät tänä syksynä Niko ja Lasse. Sen suurempia paineita kisassa ei tulisi olemaan – aiemmat kaksi kertaa tuloksena on ollut nollalappu. Siitä jos parantaisimme, menisi jo hyvin. Kisaan oli ajatuksena lähteä vähän ”lonkalta” ilman varsinaista suurempaa harjoittelua. Kesä meni suurten haukien etsinnän osalta melko mukavasti. Osallistuimme Pikemasters Haukiliigaan ja saimme kesän mittaan mukavan 579 kortin kasaan, joka riitti kovatasoisessa kisassa 10. sijaan.
Lasse kävi torstaina aamusta tsekkaamassa aloituspaikan nopealla aamureissulla. 5 minuutin luotauksen jälkeen metrin kala ruudulla ja viestiä jätkille, että ei vaikuta pahalta. +100 kaloja löytyi näytölle lopulta 4 kappaletta, joista paras oli varmastikin lähellä 120cm maagista rajaa. Kalat saivat kuitenkin uiskennella rauhassa – yhtä ”epäonnista” heittoa lukuun ottamatta. 117cm/9,6kg hauki näytti matalassa pienemmältä ja eksyikin haaviin.
Lauantai – käytännössä ei voida epäonnistua!
Odotukset aloituspaikalle oli torstain jälkeen kovat ja suunnitelmana käydä lauantaina kaksi järveä. Tiimin taktiikkana Niko heiluttaa keppiä ja Lasse tuijottaa näyttöjä. Luotaaminen aloitettiin samalla kaavalla kuin torstaina. Ainoana erona se, että yhtäkään haukea paikoissa ei ollut. Kuhat olivat siirtyneet matalampaan veteen ja 60-70cm kuhia uiskenteli siellä täällä. Pientä luotainsilmän kalibrointia harjoiteltiin 70-80cm hauilla pariin otteeseen, mutta isot pysyivät piilossa. Ensimmäinen hikipisara tippui otsalle jo klo 10 maissa.
Paikka vaihtui puolilta päivin. Nopeasti vene ylös ja siirtymälle. Toiselle järvelle saavuttaessa tippui toinen hikipisara – rannassa on auto & kärry. Vene vesille ja päätös ajaa heti pelipaikkaan ilman ylimääräisiä mutkia, jospa sitä ei olisi vielä käyty.
Syyskuussa paikasta nasahti 20 minuuttiin 3 kalaa – 105, 108 ja 110. Nyt täkykala oli kadonnut ja paikka ammotti tyhjyyttään. Hikipisara numero 3 nähtiin molempien ohimoilla. Ei auta, kiersimme lähistön matalat ja yksi metriä hipova hauki löytyi matalasta. Hauki kävi sylkäisemässä jigiä ja poistui paikalta, jeps. Jetiä lainataksemme – maistuu, maistuu!
Ei auttanut muu, kuin lähteä etsimään. Jossakin kalojen on oltava. Tältäkin järveltä kuitenkin 112, 113, 116 kalat saatu. Turhautuminen oli jo vahva – molemmat ”varmat” paikat pettivät. Tarkoittaisi siis käytännössä, että lappu ei tule täyteen. Lauantai kääntyi jo pitkälle iltapäivään ja ajelimme loput potentiaaliset alueet läpi. Yhtäkään isoa haukea ei näkynyt. +-80 kuhia kylläkin mukavasti.
Vene ylös ja leuka alas. Taasko farssi, kuten aiemminkin. Mietintämyssy päähän ja Foreca auki – mitäs sunnuntaina tehdään. Ilta pohdittiin ja yritettiin hymyillä pahin v*tutus piiloon.
Sunnuntai – Go big or go home!
Sunnuntaille lähdettiin hakemaan isoja kaloja. Jospa onni kääntyisi. Tiesimme varsin hyvin, että viittä kalaa kortille emme tule saamaan. Isoja kaloja kisaan lähdettiin kuitenkin etsimään, joten jatketaan yrittämistä. Sunnuntain kaava oli hyvin saman kaltainen kuin lauantainakin. Kiersimme ensin matalia vesistön toisessa osassa ja sitten siirryimme syvempiin vesiin. Hauet olivat täälläkin täysin kadoksissa. Puolilta päivin täkyä alkoi löytyä 6 metrin vedeltä kunnollisena mattona. Nikollakin nousi tuntosarvet pystyyn keulassa 14 tunnin maisemien katselun jälkeen. ”On niin täkyä, että on oltava kyllä haukikin”. Ja olihan se. Kumi keilaan ja kala nousikin jo vastaan. Haavi heilahti ensimmäistä kertaa ja 104cm hauki kortille.
104 ja maisemien katseluun kyllästynyt Niko Laiha luikuri
Viikonlopun H-hetki – Kilpailun painavin hauki!
Kummasti se piristää, kun vähänkin onnistuu. Ensimmäisen korttikalan koti oli syvänteen pääty. Lähistöllä on toinen saman kaltainen paikka. Suunta sinne. Täkyä ei paikassa lähellekään samalla tavalla, joten ajelu muuttui suurpiirteisemmäksi. Pienen hetken ajelun jälkeen näyttöön piirtyi pohjassa makaava kala. Oli selkeää että kala on hauki, mutta 15 tuntia pettymyksiä tuijottaneena pessimismi valtasi mielen – voiko sittenkään olla. Vene asemiin ja heittäjälle ohjeistus. Jigi ei lentänyt. Niko välppäsi jigejä ja hommat oli kesken.
Hikipisara numero X. Lopulta kumi lensi ja heitto hyvä. Mukavasti kalan päälle ja uitto käyntiin. Parru pohjassa kääntyi, voi helvetti. Hikipisara XI, kun kala nousi päättäväisesti ja tumps, kiinni. Haavi käteen ja odottamaan pintautumista. 1000 ajatusta, joista päällimmäisenä se, että kala tulee kevyesti. Kusetettiinko meitä taas..
Kala tuli pintaan, hengittäminen veneessä päättyi ja molempien silmät laajenivat lautasen kokoisiksi. Kala oli valtava. Haavia alle ja hauki laittoi shown päälle. Luojan kiitos se show päättyi haaviin. Haavi veneen reunalle, ensimmäinen henkäys ilmaa keuhkoihin ja fistbump Nikon kanssa. ”TÄÄ ON +120 JA 14 KILOO AIVAN TAATUSTI!”
Isolla hauella oli taistelujälkiä Onneksi Wellmar on kolmelle rekisteröity!
Kala repi haaviin reiän veneen vierellä ja koko paketti oli nostettava 370 pitkään veneeseen. Nopea mittaus ja haavin korjaus punnitusta varten. Haavin kanssa kalan paino 16,8kg. Uskomatonta. Se tarkoittaa 15,2kg. Pituutta kalalla 126cm.
Uittelimme kalaa veneen vierellä ja lopulta monsteri sukelsi syvyyksiin. Uskomaton fiilis! Takki tyhjeni – 3 tuntia kisaa jäljellä. Luotailua jatkettiin täkyä etsien. Löysimmekin täkyparven alta 9 metristä vielä ison kalan. Varmasti +110, hyvin todennäköisesti +115. Kala ei kuitenkaan seuraamisen päätteeksi ottanut vieheeseen ja lopulta hukkui suuren täkykalamäärän alle. Liekkö jotakin tekemistä sillä, että Niko otti samalla pikku puhelun!
Loppukaneetit
HK-Open on vaativa kisa, loppujen lopuksi aikaa on todella vähän. Saimme kortille 2 kalaa, 230cm. Potentiaalia paikoissa oli. Hyvällä suorituksella meidän kortti olisi voinut olla nyt melkoinen. Harmitukselle ei varmaankaan ole varaa, kilpailun painavin kala ja ennätykset kirjattiin totaalisen erilaisille lukemille. Ensi syksynä isketään uudelleen!